Starlit night

Lend me your eyes

    because only they can tell

      to my blind and wordless fury

         how the starlit night is smiling.

Varsova huhtikuussa 2010

Tulppaaneja, ruusuja,

muistokynttilöitä, punaisia, keltaisia,

kaikkia värejä

viimeiseen hengenvetoon

        Katyn, Smolensk

presidentinpalatsin edessä

kiviset leijonat harmaantuvat

katukiveys on liukas steariinista

kymmenien metrien matkalta

katusoittajan huilussa surumarssi

tässä on kaikki,

      unen helminauhassa.

Tuulee

Moneen aikaan ei ole tuullut
tällä tavoin
hennot koivut ja pajut
kumartavat etelään
maisema avartuu
verkon silmät ratkeilevat
sade on mustaa,
valheen vääristämää
ja enkelit,
tyhjät sielut
tuulen repussa.

Laululintu

Otetaan sellainen pieni, musta lintu

ja laitetaan se oksalle laulamaan

ei siitä mitään tule

otetaan sellainen pieni, kulunut runoilija

ja laitetaan se lavalle puhumaan

ei se saa sanaakaan suustaan,

mutta vihelletään, niin lintu laulaa

ja annetaan runoilijalle lasi viiniä,

niin johan tulee puhetta ja runoa.

Taikavuorella

Minä olen nyt jättänyt Hansin
Taikavuorelleen
kyllä hän pärjää siellä,
sillä seitsemän vuotta on pitkä aika
ja vasta muutama kuukausi on kulunut
hänen kanssaan viettämästäni ajasta
kesän mittaan
palaan taas hänen luokseen
ja jaksan taas lukea
pitkiä ,turhauttavia jutusteluja filosofiasta,
Settembrinin kirjoituksista, biologiasta,
mutta ennen kaikkea
olisin kiinnostunut
Hansin salaperäisestä rakastetusta ja kuinka
sen asian laita oikein oli.

Vanhuudesta

Missä minä olen,
kun tulen vanhaksi?
Istunko kirkkaan,
nopeasti virtaavan joen äärellä,
seisonko kerrostalon ikkunassa
katsomassa vastapäisen tiilitalon seinää,
kuuntelenko musiikkiesitystä vanhassa pyökkipuistossa
vai
istunko pyörätuolissa jonkun tuntemattoman työnneltävänä,
haavoittunut ilme kasvoillani
kädet haparoiden tyhjää
suupielieni nykiessä
kuolan valuessa rinnuksilleni,
kun syksy on kauneimmillaan
ja valoja ripustetaan
laskeutuvaan hämärään.

Unilaulu

Sinä lauloit minun unessani

se tuntui sanomattoman hyvältä

kun heräsin,

en muistanut yhtään sanaa

ja minun oli hyvä olla,

vaikka olit poissa.

Videolla

Minä katson vanhaa videota,
jossa lapset ovat uimassa
olen itsekin päässyt mukaan
ja inhoan omaa kuvaani,
mitä teen, kuinka puhun
lapset ovat paljon luontevampia
he näyttävät tunteensa,
ovat isäänsä fiksumpia
ja kesä on kaunis,
puut hoikempia kuin nyt,
taivas sinisempi,
lasten isä parrakas rumilus,
nuorikin

ja vuodet suhahtavat ohi.

Kohtaamisia

Sitä tuntee itsensä vanhaksi, kun kävelyllä kohtaa itseään vanhempia naisia, jotka hymyilevät sinulle, etkä oikein tiedä mistä se johtuu. Olosi on vaivaantunut ja tarkastelet hetken omaa habitustasi. Millaiset vaatteet sitä tuli puettua lähtiessä päälle. Onkohan pipo liikaa tai jotenkin kummallisesti tai vetskari jäänyt naurunryppyyn. Paljon mukavampaa olisi, jos nuoremmat naiset katsoisivat silmiin ja sanoisivat jotain, vaikka hyvää päivää, mutta hehän mennä viilettävät nopeasti ohi.

Ja, jos ei puhuta vain naisista, niin miestenkin kanssa ikääntyvällä lenkkeilijällä tuppaa olemaan ongelmia. Vastaan tulee niitä tyyppejä, jotka pysähtyvät jaarittelemaan säästä, taloudesta , kunnan tienhoito- ja valopolitiikasta. No, onhan sinulla siihen aina jokin kommentti, tosin sillä ei ole mitään väliä, koska tämä toinen tietää kaiken ja on kyllä ollut yhteydessä päättäjiin ja joskus kirjoitellut yleisönosastoihinkin. Vähin erin venytät välimatkaa keskustelukumppaniisi ja hiissaudut sopivalle etäisyydelle, josta on jo joustava huikata kiireen veruketta.

On vielä tapauksia, joiden kanssa pysähdyt mieluusti juttelemaan, koska tiedät, että nyt pysytään tiukasti aiheessa. Ennen pitkää huomaatkin, kuinka sinusta on tullut taas se kuuntelevampi osapuoli. Yrität pistää väliin jonkin nokkelan kommentin siitä ja siitä elokuvasta tai teatteriesityksestä, mutta puheellesi käy kuin vettä vesilinnun selkään valuttavalle. Harmittaa niin pirusti ja se yksinpuhelu käy yhä rasittavammaksi ja venyy kymmeniksi minuuteiksi. Tiedätpähän seuraavalla kerralla kiertää kaukaa.

Onhan sinullekin käynyt monesti niin, että tapaat ihmisen, jonka nimeä et kuolemaksesikaan muista ja joka hymyilee tuttavallisesti ja suopeasti ja saattaa puhutella sinua etunimeltäsikin. Olet myös kuullut tapauksista, joissa tällainen tuttavallinen keskustelu on käyty ja toisella keskustelijoista ei ole pienintäkään havaintoa toisen henkilöllisyydestä. Siis sillä tavalla, että "Terve, terve, pitkästä aikaa, mitä sulle kuuluu". No hyväähän sitä, kuuluu vastata ja mietit ankarasti kuka tämä henkilö on. No se henkilö tuntuu tietävän lähes kaiken sinusta, etkä pääse millään keskusteluun sisään.Heität väliin kysymyksiä, sellaisia yleisluontoisia ja koko ajan kuumeisesti hakukone päässäsi takoo nimiä, paikkoja, tarinoita. Hän tietää puolisosi nimen, lastesi nimet, heidän opiskelupaikkansa, harastuksesi ja kesäpaikkasi sijainnin. Pian odotat hänen kertovan asuntosi neliömääränkin.Ja kun viimein eroatte soitellaan-toivotuksin ja pikaisiin näkemisiin, niin et vieläkään tiedä, että kuka perhana se ihminen oikein oli. Myöhemmin tapaaminen käy silloin tällöin mielessäsi, mutta nimeään et tavoita koskaan.

Kuutamolla

Sanovat, että Jupiter on
syksyn kirkkain tähti
kuukin kalpenee sen rinnalla
kuu on vaitonainen,
vanha matkakumppani
se voimistuu sitä mukaa kun talvi lähestyy
se tietää mahtinsa
olemme jutelleet niin monta kertaa,
niin monessa syklissä
heikosti värähdellen se lähettää valoaan
kuin muistuttaen minua,
että odota vain,
odota maaliskuun pakkasöitä ja
kimmeltäviä hankia,
sillä silloin minä paljastan sinut
näytän kasvosi tähtitaivaalle
ja kerron mitä todella ajattelet.

Koiran kanssa

Me ollaan taas kuonotusten. Lähde jo, lähde jo! Eihän siinä mikään auta. Ulos tuiskuun ja tuiverrukseen. Toinen pomppii metrin korkeudelle ilmaan ja näykkii paidan helmaani. Ja taas sama suunta. Tällä viikolla on menty samaa reittiä jo ainakin sata kertaa. Folke menee häntä sykkyrällä ja kuono maassa. Jollakin on juoksut korttelissa. Nyt mennään siksakkia jalkakäytävän laidasta laitaan. Hetkinen...täällä takana oli jotain erityisen mielenkiintoista. Ihmettelen, kuinka se kiintoisin asia on aina jäänyt sinne jonnekin taakse ja hihna kiristyy ja omistajan pinna kiristyy, kunnes päästään taas matkaan. Välillä pysähdytään neuvottelemaan reittivalinnasta. Yleensä tulos on yksimielinen ja tehdään hänen makunsa mukaan. Mikäpä siinä, jos sää on suotuisa ja otollinen, eikä kiire paina päälle. Tervehditään tuttuja. Haistellaan kirsut ja peräpäät ja taivastellaan aamun tuulia. Huolimatta pienistä erimielisyyksistä matkan varrella kotona ollaan tyytyväisiä mahtavasta suorituksesta ja nälkäisinä kurkistetaan jääkaapin uumeniin.