tiistai 9. marraskuuta 2010

Koiran kanssa

Me ollaan taas kuonotusten. Lähde jo, lähde jo! Eihän siinä mikään auta. Ulos tuiskuun ja tuiverrukseen. Toinen pomppii metrin korkeudelle ilmaan ja näykkii paidan helmaani. Ja taas sama suunta. Tällä viikolla on menty samaa reittiä jo ainakin sata kertaa. Folke menee häntä sykkyrällä ja kuono maassa. Jollakin on juoksut korttelissa. Nyt mennään siksakkia jalkakäytävän laidasta laitaan. Hetkinen...täällä takana oli jotain erityisen mielenkiintoista. Ihmettelen, kuinka se kiintoisin asia on aina jäänyt sinne jonnekin taakse ja hihna kiristyy ja omistajan pinna kiristyy, kunnes päästään taas matkaan. Välillä pysähdytään neuvottelemaan reittivalinnasta. Yleensä tulos on yksimielinen ja tehdään hänen makunsa mukaan. Mikäpä siinä, jos sää on suotuisa ja otollinen, eikä kiire paina päälle. Tervehditään tuttuja. Haistellaan kirsut ja peräpäät ja taivastellaan aamun tuulia. Huolimatta pienistä erimielisyyksistä matkan varrella kotona ollaan tyytyväisiä mahtavasta suorituksesta ja nälkäisinä kurkistetaan jääkaapin uumeniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti