tiistai 21. helmikuuta 2012

Hän löysi kirjeen
keittiön pöydältä
nainen esitti siinä syytöksiä,
joita oli aivan liian paljon
sanat haavoittivat miestä
ne olivat aivan tavallisia, arkisia asioita
hän ei ollut kiinnittänyt sellaiseen
mitään huomiota
lopuksi nainen kirjoitti rakkaudesta, hellyydestä
sanoja, lauseita,
joita mies ei ollut tottunut
kuulemaan, näkemään, tuntemaan
naisen taholta

 mies katsoi ulos syksyyn
omenapuun alla joukko omenoita
rivissä kuin kirjeen sanat
houkuttelevan punaisina,
            alta jo mustuneita,
                  hiljalleen maatuvia.

torstai 9. helmikuuta 2012

Naapurini eli levotonta elämää
se sai monta varoitusta isännöitsijältä,
koska ei osannut pitää pienempää suuta
vuokratalomme sijaitsi kahden ravintolan läheisyydessä
minullakin oli tapana
viettää useita kosteita iltoja toisessa niistä
toinen ravintola oli enemmän nuorten paikka
tähän minun kantapaikkaani
tapasi kertyä vanhempaa väkeä
moni istui siellä aamusta iltaan
kävivät välillä kotonaan iltapäiväunilla
ja jatkoivat taas
he kantoivat kaikki tilinsä ja eläkkeensä
Tornibaariin
naapurin kanssa otettiin joskus pienet
se oli pohjimmiltaan ihan mukava mies
vaimo oli sen jättänyt muutama vuosi sitten
minä muistan sen vaimon
oli sellainen tiukkasuinen vaaleaverikkö,
joka ei ystävällistä sanaa
sanonut kenellekään
naapuri sai lopputilin metallivalimolta
ja kun ei aikanaan ollut
mitään harrastuksia itselleen haalinut,
niin jäljelle jäi vain alkoholi
minäkin pysähdyin joskus ajattelemaan
asioita omalla kohdallani
ehdotin vaimolleni paikkakunnan vaihtoa,
mutta hänelläkin oli se rakkaimpansa,
eikä se käynyt laatuun,
joten minä vain hengailin päämäärättömästi
                          lähiömme olkapäillä.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Minä löin sitä jätkää
leipäveitsellä 27 kertaa,
luin siitä lehdestä
oikeudenkäynnistä en muista mitään

täällä tapan aikaani
kuuntelemalla musiikkia, lukemalla

voi vittu,
kun mä rakastin sitä
se osasi olla niin hellyttävä selvin päin,
mutta viina pani sen pään ihan sekaisin
se hakkasi mut satoja kertoja
ja aina mä otin sen takaisin
se osasi katsoa sillä tavalla silmiin,
puhua kauniisti
se osasi runojakin ulkoa
se laittoi mulle ruokaa,
kun olin allapäin
kaikki oli oikeestaan ihan jees
se laittoi köyhiä ritareita
ja levitti pullasiivun päälle
laveasti mansikkahilloa
sillä isolla leipäveitsellä
niin siististi ja nopein liikkein.

torstai 2. helmikuuta 2012

Se tulee ja kertoo uudesta rakkaudestaan
minä en hämmästy enää mistään
se nainen vaihtaa miestä
kuin alushousuja
laittaa uutta matoa koukkuun
nyt se pälpättää jostakin urheilijasta
se kiertää ympäri maata miehen perässä
miehen joukkue pelaa mestaruussarjassa
Tarjan suu käy koko ajan ja hän puhuu aivan liikaa
ei se kestä tämäkään parisuhde
muistan, kun me oltiin yhdessä
ja vietettiin muutamia öitä saaressa
Tarja käyttäytyi aluksi kuin kuka tahansa,
mutta ei hän lopulta kestänyt sitä hiljaisuutta
kaikki alkoi radion huudattamisella
ja päättyi leirin kiivaaseen purkamiseen
nyt me ollaan hyviä ystäviä
minä en kerro hänelle rakkaimmastani,
eikä Tarja minua kuuntelisikaan
ja annan hänen puheensa syöksyä pääni läpi
kuin ravintolan sadevesikourusta tulvivan veden
mietin, että kuinka olin voinut rakastaa häntä
niin silmittömästi
juon lasini tyhjäksi
         ja liukenen sateeseen vähin äänin.







keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Johansson oli väsynyt mies
hän nukkui liian vähän,
söi rasvaisia ruokia,
joi tuhdisti olutta ja vodkaa
jostain kumman syystä
hänellä oli aina naisia,
vaikka oli luotaantyöntävän näköinen,
kaljuuntunut, roikkuvatsainen köriläs
ravintolasta hän sai naisen kuin naisen mukaansa
ei hän koskaan kerskunut sillä,
mutta kulki kyllä näyttävästi kadulla
nainen käsipuolessaan
sitten eräänä kauniina kesäpäivänä
hänet löydettiin kuolleena puistonpenkiltä
hautajaisissa ei ollut kauniita naisia,
ei korulauseita, ei sofistikoitunutta pianomusiikkia
vain iän rypistämiä tätejä ja setiä
ja kulmabaarin hymytön tarjoilija.