keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pumpgirl

Jännittyneenä menin katsomaan Teatterikoneen esitystä Pumpgirl Jyväskylän kaupunginteatteriin näytelmän ensi-iltaan 29.4.2011. Koska tunsin tekstin varsin hyvin sen suomentaneena, niin en ollut lainkaan varma siitä, kuinka suhtaudun sovitukseen. Lehdistötilaisuudessa sain hieman esimakua tulevasta kolmen lyhyen monologin kautta, mutta niiden perusteella en vielä pystynyt muodostamaan käsitystä tulevasta.

Abbie Spallen kirjoittaa rikasta tekstiä, jossa sanaleikit rytmittävät paikoin rankkaakin tarinaa ja ilman humoristisia sävyjä näytelmä saattaisi ahdistaakin. Kääntäjältä vaaditaan tässä suhteessa paljon. Olisi pyrittävä pysymään tiukasti lähtötekstissä ja samalla luomaan vastineita kohdekieleen. Onneksemme irlantilainen ymmärtää hyvin suomalaista ja päinvastoin. Meillä on hyvin paljon samankaltaisuuksia niin kulttuurillisesti kuin historiallisestikin, puhumattakaan alkoholin käytöstä. Spallenin teksti ei ole kovin puhekielistä ja asettaa näin näyttämösovitukselle omat vaatimuksensa. Aaro Vuotilan ohjauksessa tässäkin suhteessa on onnistuttu. Esikoisohjauksena tätä voisi luonnehtia näytöksi kyvyistä, joille soisi käyttöä vastaisuudessakin.

Annu Sankilampi jää arvostelun mukaan "pelkistetyn viileässä tulkinnassa etäiseksi ja arvoitukselliseksi". Ehkä tämä on juuri tarkoituskin. Raiskauskohtaus ja talokohtaus näytelmän lopussa Pumpgirlin kyynelien myötä jättävät tuskin katsojankaan kyynelkanavia kuiviksi, sillä niin intensiviistä on pääosan esittäjän  roolityö. Jukka-Pekka Mikkonen tekee aivan loistavan Hammyn. Kirjailija Spallen sanoi minulle esityksen jälkeen, että tämä Hammy oli paras hänen näkemistään kuin myös koko esitys, vaikka irlantilainen vastine oli tähän saakka ollut ylitse muiden. Kirsi Sulonen tulkitsee Sineadinsa herkkyydellä ja paikoin osuvalla raivollakin.

Alussa minun oli vaikea seurata näytelmää olematta samalla sisällä kääntämässäni tekstissä. Tunnistin sanoja, jotka eivät olleet kirjoittamiani ja puhekielisiä lisäyksiä, viitauksia. Lopulta ihastelin vain näyttelijäsuorituksia, ääni-ja musiikkimaailmaa sekä onnistunutta, niukkaa lavastusta. Olin tyytyväinen yhteisen, viime kesänä alkaneen matkamme päätepisteestä, projektista, joka tuotti ainakin minulle tunteen siitä, että teatterin avulla yhä voidaan luoda ja kokea suuria tunteita ja koskettaa syvältä.

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/terveisi%C3%A4-takapajulasta/667794











































http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/terveisi%C3%A4-takapajulasta/667794