Oli aika, jolloin verkkoyhtiöille, esimerkiksi teleoperaattoreille oli kunnia-asia hoitaa rakentaminen ja vikojen korjaus omien työntekijöiden voimin. Nyt kaikki on toisin. Olemme saaneet lukea lehdistä energia- ja tietoliikenneyhtiöiden muhkeista liikevoitoista ja toisaalta palvelutason heikkoudesta ja vaatimattomuudesta, jopa voimattomuudesta viime aikojen myrskytuhojen selvittelyssä.
Sellaisten voimasanojen kuten markkinatalous, tulostavoite, visiot, arvot, kehityskeskustelut ja ulkoistaminen häämöttäessä vielä tulevaisuuden usvaverhon takana verkkoyhtiöissä paiskottiin töitä hartiavoimin luottaen näkemykseen yhteisestä hyvästä. Organisaatioita kehitettiin määrätietoisesti pienin askelin.
Jossakin määrittelemättömässä vaiheessa tilanteeseen tuli muutos. Yhtiöt alkoivat karsia kustannuksiaan. Karsinta alkoi työntekijöistä sen sijaan, että olisi tarkasteltu hallintoporrasta, logistiikkaa, omia tai vuokrattuja tiloja tms. Teleoperaattorit ja energiayhtiöt keksivät oivallisen tavan säästää eli ulkoistivat järjestelmällisesti verkkojaan huoltavat ja rakentavat henkilöt. Muodostui useita keskenään kilpailevia urakointiyhtiöitä.
Tänään teleoperaattorit ja sähköyhtiöt kilpailuttavat urakoitsijoita vuoden tai kahden vuoden syklissä. Niiden pyrkimyksenä on joka kerta ostaa tehtävä työ edullisemmalla hinnalla kuin aikaisemmin. Jotta urakoitsijat eivät pääsisi liian helpolla, niin tarjoukset tuotteistetaan ja näin hämärretään tilattavan työn käsitettä. Kaikki tämä johtaa veriseen kilpailuun urakointiyhtiöiden välillä. Kustannussäästöihin päästäkseen nämä vähentävät puolestaan työntekijöitään, jotka siirtyvät työn perässä yhtiöstä toiseen. Osa stressaantuu, väsyy, sairastuu ja lopettaa leikin, joka jatkuu kaikesta huolimatta. Voittojen maksimointi rajoittaa verkkojen ylläpitoon ennen käytettyjen varojen määrää, rapauttaa ne ja lisää vikoja. Vikojen korjaamiseen löytyy yhä vähemmän ammattitaitoista väkeä ja vikojen korjaaminen kestää kauemmin. Urakointiyhtiöiden mahdollisuudet organisaatioidensa ja toimintansa kehittämiseen loppuvat viimeistään jatkuvaan tarjousrumbaan pääoperaattoreiden kanssa, koska varmuudella ei tiedetä onko vuoden päästä töitä vai ei. Tämä johtaa myös siihen, että jäljellä olevat työntekijät eivät piittaa pätkääkään yhtiöstään, puhumattakaan siihen sitoutumisesta. Kehitä ja kehity tästä sitten.
Monesti pitkän kehityskaaren tuloksena organisaatiomalleissa ympyrä sulkeutuu ja palataan lähtöruutuun. Ehkä nyt olisi aika tietoliikenneoperaattorien ja energiayhtiöiden laittaa se mietintämyssy syvemmälle päähän ja summata, että kuinka tässä näin kävi. Edullisinta yhteiskunnalle ja pitemmän päälle myös näille yhtiöille olisi palkata omaa väkeä hoitamaan retuperällä olevia yhteyksiään. Voittojen tavoittelun sijaan olisi syytä panostaa sähkölinjojen raivaamiseen, rakentamiseen, niiden siirtämiseen maahan, televerkkojen laajakaistahankkeiden toteuttamiseen ja toimivien matkapuhelinverkkojen rakentamiseen. Näin saisimme esimerkin toimivasta palveluperiaatteesta, joka toimisi mallina myös muille valtio- ja kunta-alankin vastaavia ulkoistamisia suunnitteleville.
Eivätkä nämä verkkourakointiyhtiöt ole yhtään sen armollisempia työntekijöitään kohtaan. Saatujen sopimusten mukaan joko irtisanotaan tai rekrytoidaan uudelleen. Vain yrityksen nimi haalareissa vaihtuu, työt pysyvät samoina.
Vesa Lahti
tietoliikenneverkkorakentaja, evp.
Muurame
