Hän löysi kirjeen

keittiön pöydältä
nainen esitti siinä syytöksiä,
joita oli aivan liian paljon
sanat haavoittivat miestä
ne olivat aivan tavallisia, arkisia asioita
hän ei ollut kiinnittänyt sellaiseen
mitään huomiota
lopuksi nainen kirjoitti rakkaudesta, hellyydestä
sanoja, lauseita,
joita mies ei ollut tottunut
kuulemaan, näkemään, tuntemaan
naisen taholta

 mies katsoi ulos syksyyn
omenapuun alla joukko omenoita
rivissä kuin kirjeen sanat
houkuttelevan punaisina,
            alta jo mustuneita,
                  hiljalleen maatuvia.

Naapurini eli levotonta elämää

se sai monta varoitusta isännöitsijältä,
koska ei osannut pitää pienempää suuta
vuokratalomme sijaitsi kahden ravintolan läheisyydessä
minullakin oli tapana
viettää useita kosteita iltoja toisessa niistä
toinen ravintola oli enemmän nuorten paikka
tähän minun kantapaikkaani
tapasi kertyä vanhempaa väkeä
moni istui siellä aamusta iltaan
kävivät välillä kotonaan iltapäiväunilla
ja jatkoivat taas
he kantoivat kaikki tilinsä ja eläkkeensä
Tornibaariin
naapurin kanssa otettiin joskus pienet
se oli pohjimmiltaan ihan mukava mies
vaimo oli sen jättänyt muutama vuosi sitten
minä muistan sen vaimon
oli sellainen tiukkasuinen vaaleaverikkö,
joka ei ystävällistä sanaa
sanonut kenellekään
naapuri sai lopputilin metallivalimolta
ja kun ei aikanaan ollut
mitään harrastuksia itselleen haalinut,
niin jäljelle jäi vain alkoholi
minäkin pysähdyin joskus ajattelemaan
asioita omalla kohdallani
ehdotin vaimolleni paikkakunnan vaihtoa,
mutta hänelläkin oli se rakkaimpansa,
eikä se käynyt laatuun,
joten minä vain hengailin päämäärättömästi
                          lähiömme olkapäillä.

Minä löin sitä jätkää

leipäveitsellä 27 kertaa,
luin siitä lehdestä
oikeudenkäynnistä en muista mitään

täällä tapan aikaani

kuuntelemalla musiikkia, lukemalla

voi vittu,

kun mä rakastin sitä
se osasi olla niin hellyttävä selvin päin,
mutta viina pani sen pään ihan sekaisin
se hakkasi mut satoja kertoja
ja aina mä otin sen takaisin
se osasi katsoa sillä tavalla silmiin,
puhua kauniisti
se osasi runojakin ulkoa
se laittoi mulle ruokaa,
kun olin allapäin
kaikki oli oikeestaan ihan jees
se laittoi köyhiä ritareita
ja levitti pullasiivun päälle
laveasti mansikkahilloa
sillä isolla leipäveitsellä
niin siististi ja nopein liikkein.

Se tulee ja kertoo uudesta rakkaudestaan

minä en hämmästy enää mistään
se nainen vaihtaa miestä
kuin alushousuja
laittaa uutta matoa koukkuun
nyt se pälpättää jostakin urheilijasta
se kiertää ympäri maata miehen perässä
miehen joukkue pelaa mestaruussarjassa
Tarjan suu käy koko ajan ja hän puhuu aivan liikaa
ei se kestä tämäkään parisuhde
muistan, kun me oltiin yhdessä
ja vietettiin muutamia öitä saaressa
Tarja käyttäytyi aluksi kuin kuka tahansa,
mutta ei hän lopulta kestänyt sitä hiljaisuutta
kaikki alkoi radion huudattamisella
ja päättyi leirin kiivaaseen purkamiseen
nyt me ollaan hyviä ystäviä
minä en kerro hänelle rakkaimmastani,
eikä Tarja minua kuuntelisikaan
ja annan hänen puheensa syöksyä pääni läpi
kuin ravintolan sadevesikourusta tulvivan veden
mietin, että kuinka olin voinut rakastaa häntä
niin silmittömästi
juon lasini tyhjäksi
         ja liukenen sateeseen vähin äänin.

Johansson oli väsynyt mies

hän nukkui liian vähän,
söi rasvaisia ruokia,
joi tuhdisti olutta ja vodkaa
jostain kumman syystä
hänellä oli aina naisia,
vaikka oli luotaantyöntävän näköinen,
kaljuuntunut, roikkuvatsainen köriläs
ravintolasta hän sai naisen kuin naisen mukaansa
ei hän koskaan kerskunut sillä,
mutta kulki kyllä näyttävästi kadulla
nainen käsipuolessaan
sitten eräänä kauniina kesäpäivänä
hänet löydettiin kuolleena puistonpenkiltä
hautajaisissa ei ollut kauniita naisia,
ei korulauseita, ei sofistikoitunutta pianomusiikkia
vain iän rypistämiä tätejä ja setiä
ja kulmabaarin hymytön tarjoilija.

Verkkourakoinnin sietämätön keveys

Oli aika, jolloin verkkoyhtiöille, esimerkiksi teleoperaattoreille oli kunnia-asia hoitaa rakentaminen ja vikojen korjaus omien työntekijöiden voimin. Nyt kaikki on toisin. Olemme saaneet lukea lehdistä energia- ja tietoliikenneyhtiöiden muhkeista liikevoitoista ja toisaalta palvelutason heikkoudesta ja vaatimattomuudesta, jopa voimattomuudesta viime aikojen myrskytuhojen selvittelyssä.

                     Sellaisten voimasanojen kuten markkinatalous, tulostavoite, visiot, arvot, kehityskeskustelut ja ulkoistaminen häämöttäessä vielä tulevaisuuden usvaverhon takana verkkoyhtiöissä paiskottiin töitä hartiavoimin luottaen näkemykseen yhteisestä hyvästä. Organisaatioita kehitettiin määrätietoisesti pienin askelin.

                     Jossakin määrittelemättömässä vaiheessa tilanteeseen tuli muutos. Yhtiöt alkoivat karsia kustannuksiaan. Karsinta alkoi työntekijöistä sen sijaan, että olisi tarkasteltu hallintoporrasta, logistiikkaa, omia tai vuokrattuja tiloja tms. Teleoperaattorit ja energiayhtiöt keksivät oivallisen tavan säästää eli ulkoistivat järjestelmällisesti verkkojaan huoltavat ja rakentavat henkilöt. Muodostui useita keskenään kilpailevia urakointiyhtiöitä.

                     Tänään teleoperaattorit ja sähköyhtiöt kilpailuttavat urakoitsijoita vuoden tai  kahden vuoden syklissä. Niiden pyrkimyksenä on joka kerta ostaa tehtävä työ edullisemmalla hinnalla kuin aikaisemmin. Jotta  urakoitsijat eivät pääsisi liian helpolla, niin tarjoukset tuotteistetaan ja näin hämärretään tilattavan työn käsitettä. Kaikki tämä johtaa veriseen kilpailuun urakointiyhtiöiden välillä. Kustannussäästöihin päästäkseen nämä vähentävät puolestaan työntekijöitään, jotka siirtyvät työn perässä yhtiöstä toiseen. Osa stressaantuu, väsyy, sairastuu ja lopettaa leikin, joka jatkuu kaikesta huolimatta. Voittojen maksimointi rajoittaa verkkojen ylläpitoon ennen käytettyjen varojen määrää, rapauttaa ne ja lisää vikoja. Vikojen korjaamiseen löytyy yhä vähemmän ammattitaitoista väkeä ja vikojen korjaaminen kestää kauemmin. Urakointiyhtiöiden mahdollisuudet organisaatioidensa ja toimintansa kehittämiseen loppuvat viimeistään jatkuvaan tarjousrumbaan pääoperaattoreiden kanssa, koska varmuudella ei tiedetä onko vuoden päästä töitä vai ei. Tämä johtaa myös siihen, että jäljellä olevat työntekijät eivät piittaa pätkääkään yhtiöstään, puhumattakaan siihen sitoutumisesta. Kehitä ja kehity tästä sitten.

                    Monesti pitkän kehityskaaren tuloksena organisaatiomalleissa ympyrä sulkeutuu ja palataan lähtöruutuun. Ehkä nyt olisi aika tietoliikenneoperaattorien ja energiayhtiöiden laittaa se mietintämyssy syvemmälle päähän ja summata, että kuinka tässä näin kävi. Edullisinta yhteiskunnalle ja pitemmän päälle myös näille yhtiöille olisi palkata omaa väkeä hoitamaan retuperällä olevia yhteyksiään. Voittojen tavoittelun sijaan olisi syytä panostaa sähkölinjojen raivaamiseen, rakentamiseen, niiden siirtämiseen maahan, televerkkojen laajakaistahankkeiden toteuttamiseen ja toimivien matkapuhelinverkkojen rakentamiseen. Näin saisimme esimerkin toimivasta palveluperiaatteesta, joka toimisi mallina myös muille valtio- ja kunta-alankin vastaavia ulkoistamisia suunnitteleville.

                     Eivätkä nämä verkkourakointiyhtiöt ole yhtään sen armollisempia työntekijöitään kohtaan. Saatujen sopimusten mukaan joko irtisanotaan tai rekrytoidaan uudelleen. Vain yrityksen nimi haalareissa vaihtuu, työt pysyvät samoina.

Vesa Lahti

tietoliikenneverkkorakentaja, evp.

Muurame