Me ollaan taas kuonotusten. Lähde jo, lähde jo! Eihän siinä mikään auta. Ulos tuiskuun ja tuiverrukseen. Toinen pomppii metrin korkeudelle ilmaan ja näykkii paidan helmaani. Ja taas sama suunta. Tällä viikolla on menty samaa reittiä jo ainakin sata kertaa. Folke menee häntä sykkyrällä ja kuono maassa. Jollakin on juoksut korttelissa. Nyt mennään siksakkia jalkakäytävän laidasta laitaan. Hetkinen...täällä takana oli jotain erityisen mielenkiintoista. Ihmettelen, kuinka se kiintoisin asia on aina jäänyt sinne jonnekin taakse ja hihna kiristyy ja omistajan pinna kiristyy, kunnes päästään taas matkaan. Välillä pysähdytään neuvottelemaan reittivalinnasta. Yleensä tulos on yksimielinen ja tehdään hänen makunsa mukaan. Mikäpä siinä, jos sää on suotuisa ja otollinen, eikä kiire paina päälle. Tervehditään tuttuja. Haistellaan kirsut ja peräpäät ja taivastellaan aamun tuulia. Huolimatta pienistä erimielisyyksistä matkan varrella kotona ollaan tyytyväisiä mahtavasta suorituksesta ja nälkäisinä kurkistetaan jääkaapin uumeniin.
when the midnight lady starts to sing my heart echoes in pain
-
On aika palata blogin pariin. Tässä hieman infoa viimeisimmästä projektistani. Luen tekstini suomeksi. Musiikki taustalla on Gabriel Walker... -
Kuuntele nyt Jakke. En mä halua muuta ku päästä hetkeks tästä kaikesta paskasta. Miten niin sää et voi kuunnella mua? Vittu, mulla on niin...
-
Tunsin oloni voimattomaksi. Juna halkoi lumista maisemaa. Äskeinen kaupungin taivaalla näkemäni loistava värikirjo oli sulanut harmaaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti